5.9.1995

Vaatimukset Mikkelin kihlakunnanoikeudessa

Virallisen syyttäjän syyttäessä A:ta vaaran aiheuttamisesta, koska A oli 12.6.1993 vastaisena yönä Anttolassa tahallaan saanut aikaan vakavan vaaran B:n hengelle ja terveydelle ampumalla haulikolla kaksi laukausta B:n asuinhuoneiston keittiöön ikkunan läpi, B asianomistajana katsoi, että A oli tiennyt hänen olleen ampumishetkellä keittiössä ja ampunut häntä kohti. Sen vuoksi B, joka oli saanut särkyneen ikkunan sirpaleista haavan oikean silmänsä yläpuolelle, vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen tapon yrityksestä.

Kihlakunnanoikeuden päätös 29.10.1993

Kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli menetellyt syytteessä selostetuin tavoin ja kerrotuin seurauksin, mutta jääneen näyttämättä, että A ampuessaan B:n asuntoon olisi tahallaan yrittänyt surmata B:n.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus rikoslain 21 luvun 12 §:n nojalla tuomitsi A:n vaaran aiheuttamisesta 7 kuukaudeksi vankeuteen. Kihlakunnanoikeus määräsi, että vankeusrangaistus oli ehdollinen 31.12.1995 päättyvin koetusajoin. Lisäksi kihlakunnanoikeus velvoitti hänet suorittamaan B:lle paitsi muita korvauksia, korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 3 000 markkaa korkoineen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 10.6.1994

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli valittamalla saattanut jutun, toimitettuaan suullisen käsittelyn lausui selvitetyksi, että A oli ennen kysymyksessä olevien laukausten ampumista keskustellut viereisessä rivitalohuoneistossa asuneen, Suomessa turvapaikan hakijana olleen B:n huoneiston ulko-ovella B:n ja tämän tyttöystävän kanssa. Keskustelun käytyä riitaiseksi B oli sulkenut A:n estelyistä huolimatta ulko-oven. Tämän jälkeen A oli mennyt asuntoonsa ja ottanut sieltä mukaansa haulikon sekä taskuunsa kourallisen panoksia. A oli kertomansa mukaan ladannut haulikon kahdella panoksella, kävellyt huoneistojen keittiönpuoleisen sivun edessä olleelle pururadalle ja ampunut 15 - 20 metrin etäisyydeltä kaksi peräkkäistä laukausta B:n huoneiston keittiön ikkunaan.

Ikkuna oli ollut ylä- ja alaverhojen peittämä niin, että verhojen väliin oli jäänyt noin 15 senttimetrin korkuinen ja ikkunan levyinen alue, josta näkyi sisälle. Rikospaikkatutkinnassa ja hovioikeuden suullisessa käsittelyssä esille tulleiden seikkojen perusteella oli pääteltävissä, että yläverho ei ollut ollut ikkunan toisessa laidassa aivan reunaan asti vedettynä, joten sisälle oli ilmeisesti nähnyt myös ikkunan toisesta laidasta yläverhon korkuiselta ja leveydeltään selvittämättä jääneen kaistan alueelta.

Yläverhoon oli tullut haulien iskemistä reikiä. A:n laukausten ampumalinjan ja keittiön ikkunan sijainnin perusteella oli pääteltävissä, että ampumapaikalta tarkasteltuna keittiöön oli jäänyt ikkunan molemmille sivuille katvealueet. B:n sijaintipaikka keittiössä oli ampumishetkellä ollut B:n oman kertoman mukaan ampumasuunnasta katsottuna oikeanpuoleisen katvealueen reunassa niin, ettei täydellä varmuudella voinut päätellä, oliko B näkynyt ampumapaikalle. Katvealueiden ja ikkunaverhojen vuoksi A ei ollut voinut ennen ampumista varmistua siitä, että B ei olisi ollut keittiössä ampumishetkellä.

A oli tähdännyt molemmat laukaukset ikkunan keskiosaan siten, että ensimmäinen 3 - 4,5 millimetrin hauleilla ladattu laukaus oli tehnyt halkaisijaltaan noin 50 - 55 senttimetrin suuruisen reiän kolmilasisen ikkunan oikeaan yläneljännekseen ja toinen 8 millimetrin hauleilla ladattu laukaus oli osunut seisovan ihmisen ylävartalon ja pään korkeudelle keittiön astiankuivauskaapiston oviin. Ovissa ollut osuma-alue oli ollut halkaisijaltaan noin 40 - 50 senttimetriä. A:n laukausten seurauksena B oli saanut joko haulin tai lasinsirun iskemän johdosta pienen haavan kasvoihinsa.

Mikäli A:n ampuman toisen laukauksen haulisuihku, ottaen huomioon ampumaetäisyys, haulien hajonta ja suuri koko, olisi osunut B:n ylävartaloon tai päähän, B olisi suurella todennäköisyydellä voinut saada surmansa. A oli ampunut laukaukset olosuhteissa, joissa hän ei ollut voinut keittiöön jääneiden katvealueiden, joista ihminen juuri ampumishetkellä olisi voinut siirtyä ampumalinjalle, ja ikkunaverhojen takia varmistua siitä, etteivät laukaukset ampujan mielestä turvalliseen paikkaan tähdättyinäkin olisi voineet osua ihmiseen. Ammuttaessa haulikolla lähietäisyydeltä toista henkilöä tämän hengen menettämisen vaara oli yleisen elämänkokemuksen mukaan huomattavan suuri. Vaikka A:n ei ollut näytetty havainneen keittiössä ampumahetkellä ollutta B:tä, hänen oli ampuessaan sanotuissa olosuhteissa huoneistoon, jossa tiesi B:n olevan, täytynyt käsittää, että ihmishengen menetys olisi voinut olla hänen menettelynsä seurauksena. Kun A oli tästä huolimatta ampunut laukaukset, hän oli suhtautunut kuoleman mahdollisuuteen välinpitämättömästi ja siten syyllistynyt tapon yritykseen.

Sen vuoksi hovioikeus rikoslain 21 luvun 1 §:n ja 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla tuomitsi A:n kihlakunnanoikeuden hänen syykseen lukeman rikoksen ja siitä määräämän rangaistuksen asemesta tapon yrityksestä 3 vuodeksi vankeuteen. Lisäksi hovioikeus korotti A:n B:lle henkisestä kärsimyksestä maksettavaksi tuomitun korvauksen 10 000 markaksi korkoineen.

Esittelijän, tp. viskaali Sahin mietintö: A oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotussa tilaisuudessa ennen laukausten ampumista keskustellut viereisessä rivitalohuoneistossa asuneen, Suomessa turvapaikan hakijana olleen B:n huoneiston ulko-ovella B:n ja tämän tyttöystävän kanssa. Keskustelun käytyä riitaiseksi B oli A:n estelyistä huolimatta sulkenut ulko-oven ja palannut huoneistoonsa A:n jäädessä oven ulkopuolelle. Tämän jälkeen A oli mennyt asuntoonsa ja ottanut sieltä mukaansa haulikon sekä takkinsa taskuun kourallisen panoksia. A oli kertomansa mukaan ladannut haulikon kahdella panoksella, kävellyt huoneistojen keittiönpuoleisen sivun edessä olleelle pururadalle ja ampunut 15 - 20 metrin etäisyydeltä kaksi peräkkäistä laukausta B:n huoneiston keittiön ikkunaan.

Ikkuna oli ollut ylä- ja alaverhojen peittämä niin, että verhojen väliin oli jäänyt noin 15 senttimetrin korkuinen ja ikkunan levyinen alue, josta näkyi sisälle. Jutussa esille tulleiden seikkojen perusteella oli lisäksi pääteltävissä, että yläverho ei ollut ollut ikkunan toisessa laidassa aivan reunaan asti vedettynä.

Ensimmäinen 3 - 4,5 millimetrin hauleilla ladattu laukaus oli rikkonut keittiön kolminkertaisen ikkunalasin tehden halkaisijaltaan noin 50 - 55 senttimetrin suuruisen reiän ikkunan oikeaan yläneljännekseen ja toinen 8 millimetrin hauleilla ladattu laukaus oli osunut keittiön yläkaapiston oviin miehen ylävartalon ja pään korkeudelle. A:n laukausten ampumalinjan ja keittiön ikkunan sijainnin perusteella voitiin päätellä, että ampumapaikalta tarkasteltuna keittiöön oli jäänyt ikkunan molemmille sivuille katvealueet. B oli kertonut ennen laukausten ampumista seisoneensa keittiössä sähköhellan ja ikkunaseinän välissä olevan tason ääressä. Hän oli ilmoittanut keskeyttäneensä leipomisen odottaakseen taikinan nousemista ja ollessaan aikeissa mennä olohuoneeseen hän oli havainnut laukaukset. B oli kertonut olleensa ensimmäisen laukauksen aikana sivuttain kääntyneenä tiskipöydän ja astiakaapin kohdalla. Ulkoa ampumapaikalta tarkasteltuna B oli siten ollut edellä kerrottuun ampumalinjaan nähden ikkunan oikealle puolelle jäävällä katvealueella ja mennäkseen olohuoneeseen hänen olisi pitänyt kulkea ampumalinjan poikki. A:n ampumien laukausten seurauksena B oli saanut todennäköisesti lasinsirun iskemän johdosta kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevän vamman. B oli lisäksi hovioikeuden suullisessa käsittelyssä kertonut keittiön olleen kolmen valaisimen valaisema.

A oli kertonut ennen ampumista havainneensa, että keittiö oli valaistu ja että hän ei ollut huomannut keittiössä mitään liikettä. A oli sen vuoksi olettanut, ettei keittiössä ollut ihmisiä. Hän oli kertonut ampuneensa välittömästi tämän jälkeen edellä kerrotut laukaukset ikkunan keskiosaan tähdäten. A oli ilmoittanut varmistaneensa, ettei ampumalinjalla ollut ihmisiä. Hän oli lisäksi kertonut, että hänen tarkoituksenaan oli ollut vain ampumalla pelotella B:tä eikä yrittää surmata tätä.

Jutussa ei ollut näytetty, huomioon ottaen laukausten ampumalinja, ulkoapäin ampumapaikalta tarkasteltuna keittiön ikkunan oikealle puolelle jäävä katvealue, B:n kertomus sijainnistaan keittiössä ampumahetkellä, keittiön valaistus ja jutussa ampumista edeltäneiden tapahtumien osalta esiin tulleet seikat, että A:n edellä selostettu kertomus ei pitäisi paikkaansa. Jutussa oli siten jäänyt näyttämättä, että A:n tarkoituksena olisi ollut yrittää surmata B tai että hänen olisi täytynyt käsittää, että hänen ampumisestaan varsin todennäköisesti voisi seurata toisen kuolema.

A ei siten ollut syyllistynyt tapon yritykseen vaan kihlakunnanoikeuden hänen syykseen lukemaan vaaran aiheuttamiseen.

A:n syyksi luetun rikoksen erityinen vaarallisuus ja rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys sekä yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaativat, että hänelle teosta tuomittava rangaistus oli määrättävä ehdottomana.

Kohtuulliseksi korvaukseksi B:lle edellä kerrotulla rikoksella aiheutetusta henkisestä kärsimyksestä tp. viskaali Sahi ehdotti 10 000 markkaa.

Näillä perusteilla tp. viskaali Sahi esitti kihlakunnanoikeuden päätöstä muutettavaksi siten, että A:lle tuomittava rangaistus korotetaan 11 kuukaudeksi vankeutta ja että A:n B:lle henkisestä kärsimyksestä maksettavaksi tuomittu korvaus korotetaan 10 000 markaksi korkoineen.

Perustelut

A:n ampuessa hovioikeuden tuomiossa kerrotuissa näkyvyysolosuhteissa haulikolla kahdesti B:n asunnon keittiön ikkunan läpi kohti vastakkaisella seinällä ollutta kaapistoa keittiö on ollut hyvin valaistuna. Laukaukset ampuessaan A on tähdännyt ikkunan keskiosaan. A:n nähtävissä on siten ampumishetkellä ollut, ettei ampumalinjalla ollut ketään. Haulisuihkun osuminen suoraan ihmiseen ei näin ollen ole ollut varsin todennäköistä tai edes todennäköistä enempää kuin sekään, että haulien kimmokkeista tai lasinsiruista olisi voinut seurata huoneistossa olevan kuolema. A, jonka ei ole väitetty tarkoittaneen surmata B:tä, on kertonut ampumisen tapahtuneen vain B:n säikäyttämiseksi. A:n ei siten ole näytetty syyllistyneen tapon yritykseen, vaan hänen syykseen jää, että hän on ampumisellaan tahallaan aiheuttanut vakavan vaaran B:n hengelle ja terveydelle.

A:n B:hen kohdistama teko on ollut lajissaan törkeä. B ei ole antanut A:lle minkäänlaista aihetta tämän menettelylle. Tapahtuma-aikaan B oli A:n tieten turvapaikan hakijana Suomessa. A:n on täytynyt ymmärtää, että vieraasta kulttuurista tulleen henkilön yrittäessä sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan A:n teko on ollut omiaan vaikuttamaan erityisen voimakkaasti kohteensa henkiseen terveydentilaan. Näiden myös rangaistuksen mittaamisessa huomioon otettavien seikkojen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaatii A:n rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana, vaikka häntä ei ole aikaisemmin rekisteröity rikoksista, ja että hovioikeuden arvioon perustuva, B:lle henkisestä kärsimyksestä tuomitun vahingonkorvauksen määrä ei ole liiallinen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Vaaran aiheuttaminen 12.6.1993

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

1) Yksi vuosi vankeutta

LAINKOHDAT

Rikoslaki 21 luku 12 §

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.